Saman pallon päällä

Tunnelmia lukion musiikkiteatterin näytelmän Saman pallon päällä kulisseista  

Aloimme elokuussa tekemään teatteria ilmastonmuutoksesta ja sen eri näkökulmista. Pohdimme yhdessä erilaisia näkökulmia aiheeseen liittyen. Pohdittuamme näkökulmia niistä alkoi pikkuhiljaa muodostua erilaisia kohtauksia. Ilmastoaihe tuli opettajaltamme Pilvi Sihvoselta. Ohjaajamme Eeva Rantalan tekemän käsikirjoituksen pohjalta aloimme rakentaa enemmän nuorten näköistä ja -äänistä näytelmää, ja muutoksia alkuperäiseen kässäriin tuli tehtyä vielä esityksissäkin lennokkaina improvisaatioina.   

Syksyn edetessä viikot kuluivat koko ajan riehakkaammassa ja tutummassa seurassa ja tavalliseen lukioarkeen tuli teatteritaiteen tähdittämiä hetkiä, jolloin jokainen sai vuoronsa loistaa. Työmäärä kasvoi, kun alkutalvesta treenimme yhdistyivät ja laulutreenit bändin kanssa alkoivat.   

Viimeinen viikko ennen esityksiä oli rankka ja treenien täyteinen, kun illat venyivät kohtauksia ja lopulta koko näytelmää läpikäydessä. Yksityiskohtia hiottiin ja viimeisiä kehitysideoita hyväksyttiin ja hylättiin. Onneksi Eeva ja musiikinopettaja Riikka Rinkinen huolehtivat koko tiimin hyvinvoinnista, ja nyt saamme lämmöllä muistella yhteisiä välipalahetkiä ja kahvinkeittoa lukion ruokalassa. Onnekkaita olimme myös siitä, että aika oli käytetty treeneissä tehokkaasti ja näytelmä oli saatu toimivaksi kokonaisuudeksi jo kauan ennen ensi-iltaa, jotta näyttämölle saattoi astua luottavaisin mielin tietäen, että kohtaukset lipuisivat ongelmitta eteenpäin.  

Esityspäivät olivat jännittäviä, mutta omalla tavallaan rentoja. Ennen esityksiä laitettiin mikit, avattiin ääni ja tehtiin yhteinen alkulämmittely. Tämän jälkeen piti mennä rauhoittumaan ja keskittymään tulevaa esitystä varten, joskin kaikki silti vähän pelleilivät ja pitivät hauskaa yhdessä lavan takana. Ennen esitystä monia jännitti hieman, mutta kun esitys alkoi, jännitys katosi. Ensimmäisessä esityksessä tuntui, että kova työ on palkittu, kun pääsimme vihdoin esittämään valmiin näytelmämme kaikille.   

Lauantain viimeisen esityksen jälkeen oli tunnelma samaan aikaan huojentunut ja haikea. Juhlistaessamme yhteistä taivaltamme karonkassa ei kauniilta puheilta, remakalta naurulta ja herkistymisen kyyneliltä vältytty.  

Meidät ykköset ja ne, jotka tulivat uutena teatteriin, otettiin alusta asti todella lämpimästi vastaan. Oli hienoa huomata, kuinka monet rohkaistuivat esityksissä ja treeneissä kuin myös niiden ulkopuolella. Meidän ryhmässämme kaikki tulivat todella hyvin toimeen ja ryhmähenki oli uskomaton. Kaikki kannustivat toisiaan, ja meille syntyi paljon yhteisiä vitsejä. Moni osasi toistenkin vuorosanat, ja niitä tulemmekin muistelemaan vielä vuosien päästä.   

Erityisesti osaaminen näkyi rakkaan ohjaajamme, Eevan, ammattitaidossa, jolla hän meitä nuoria ohjasi heittäytymään ja antamaan kaikkemme lavalla. Riikka kevensi treenejämme huumorilla ja aurinkoisella olemuksellaan ja pisti meidät ruotuun, kun laulumme ei osunut aivan nuotilleen. Rehtorimme Johannes Rinkinen teki kappaleisiin upeat sovitukset ja johti opiskelijoista muodostuvaa bändiämme, jonka tehtävä teatterin tunnelman virittäjänä ja laulajien säestäjänä onnistuikin aivan tahdilleen.   

Tunnelmaa toivat myös taitavasti ohjelmoidut valot, jotka olivat Salpauksen opiskelijoiden Nora Schweigertin ja Lumi Siitosen käsialaa. Tekniikkakaan ei pettänyt, sillä siitä huolehtivat Tuomas Orasmaa sekä Teemu Rantala. Lavasteiden askartelua varten olimme kerääntyneet muutaman kerran Elina Leinon ohjaukseen.  

Elsa Korhonen, Pihla Ranta ja Aada Mäyrä